Artikkelissa tutkitaan laulamista Ruotsin yläkouluissa ja kysytään poleemisesti: kuorokuria vai opetussuunnitelman toteuttamista? Useissa länsimaisissa kouluissa laulaminen ja kuorotoiminta ovat musiikkikasvatuksessa marginalisoituneita. Näin myös Ruotsissa, vaikka laulaminen muodostaa ydinsisällön peruskoulun (K-9) opetussuunnitelmassa. Laulamisen sijaan rockbändin käytännöt ovat hallinneet ruotsalaista musiikinopetusta yläkouluissa (lukuvuodet 7–9) lähes viiden vuosikymmenen ajan. Tässä artikkelissa kirjoittajien tavoitteena on tarkastella, miten laulaminen konstruoidaan ja legitimoidaan yhtäältä yläkoulun ja toisaalta musiikkipainotteisen yläkoulun musiikintunneilla, sekä kuvata miten osallistujat positioidaan opetustilanteissa. Teoreettinen viitekehys perustuu sosiaaliseen konstruktivismiin. Empiirinen materiaali koostuu videoiduista oppitunneista kahdessa ruotsalaisessa koulussa, joista toinen on normaali valtion yläkoulu ja toinen musiikkipainotteinen yläkoulu. Tuloksista nousee esiin kaksi erilaista luokkahuonekäytäntöä. Laulaminen kuorotoimintana kuvastaa musiikkipainotteisen yläkoulun toimintaa, jossa kuoroharjoittelu keskittyy musiikillisiin näkökohtiin. Laulaminen opetussuunnitelman toteuttamisena kuvastaa toisen yläkoulun käytäntöä, mikä tarkoittaa, että laulamisesta tulee väline opetussuunnitelman tavoitteiden toteuttamiseksi. Lopuksi käsitellään näiden käytäntöjen vaikutuksia yläkoulujen opetukseen kasvatuksellisesta näkökulmasta.